Heips!
Tänään pohdin suhdettani omakuvaan. Ensi viikonlopuksi lähden viimein Matkalle Luovuuteen, ja meillä on ennakkotehtäviä koskien valokuvia.
Joskus lapsena olen varmasti viihtynyt kuvattavana. Luulen ainakin kun katselin vanhoja valokuvia. En näytä niissä kovinkaan kameraa pelkäävältä.
Minua on kuvannut lapsena eniten oma isäni.
Sitten joskus teinivuosina kuvattavaksijoutuminen ärsytti suunnattomasti.
Nykyään olen harjoitellut ja vähitellen oppinut viihtymään kameran edessä. Minä ainakin olen hyötynyt osallistumisesta muutamaan omakuvahaasteeseen Facebookissa.
Harjoittelin eilen taas hieman siskoni toimiessa kuvaajana.
Jo riittää taas skräpättäväksi valokuvia.
Minussa elää nykyään haave päästä ammattilaisen kuvattavaksi.
Jos siis arkailet kameraa, niin tartu rohkeasti toimeen ja harjoittele.
Kaisa